Keittiöideoita Tove Janssonin hengessä

Asuntomessujen sijaan kävimme katsomassa remontti-ideoita Naantalista. Tältä näyttää Muumitalon keittiö. Ehkä turhan maalaisromanttinen meidän makuumme, mutta sopii hyvin rakennuksen henkeen.

Muumitalon ylimmässä kerroksessa on muuten huono ilmanvaihto. Näin kolmen kesän kokemuksella voin sanoa, että vaikka ulkona olisi viileä sää, ylimmässä kerroksessa on trooppisen kuumaa ja vähähappista. Siitä onkin sitten hyvä lähteä hoipertelemaan jyrkkiä kierreportaita alas Muumimamman hillokellariin.

Tänään ei sitten laiteta listoja eikä ruuvata kiinni ovia. Esikoinen valittaa kurkkukipua ja kuopuksella on taas kickass-uhmapäivä. Ja meillä vanhemmilla on jonkinlainen jetlag-olo (montakos aikavyöhykettä sitä ylitetäänkään Turun ja Helsingin välillä?). Eilinen reissupäivä venyi pitkäksi, kun muksut nukkuivat kotimatkan ja valvoivat pikkutunneille. Tänään siis levätään, ladataan akkuja ja kerätään voimia (toivottavasti) viimeiseen remppaviikkoon.

Kun remontti on ohi, pitää palkata kiinteistönvälittäjä. Se onkin oma lukunsa.

Rungot seinässä + kootut mokat

Kaappien rungot on koottu ja ripustettu seinälle. Muutama mokakin on jo tullut:

1) Kuvassa vasemmalla näkyvien korkeiden kaappien taustaseinän leveydeksi mitattiin huolellisesti 118 cm, ja sen mukaan tilasimme 60 cm ja 40 cm leveät kaapit. Kun uusien kaappien tieltä purettuja vanhoja kaappien alta paljastui parketin sijaan ehtaa betonia, teimme uusintamittauksia ajatuksena teettää sivuun kapea lastulevyhyllykkö. Yllättäen seinä oli parissa viikossa venynyt 2 cm eli siihen mahtuisi hyvin kaksi 60-senttistä kaappia eikä hyllyä tarvitsisikaan teettää. Onneksi emme ehtineet purkaa 40 cm leveää kaappia paketistaan ja saimme vaihdettua sen 60-senttiseen.

2) Kun remppamies oli ehtinyt koota ja laittaa paikoilleen kaikki laatikot, löysimme läjän vaimentimia. Ne olisi pitänyt kiinnittää laatikoihin kokoamisvaiheessa. Kumpikaan meistä ei muista ostaneensa tai tilanneensa niitä. Mystistä.

3) Heitimme vanhan keittiön purkuvaiheessa kaikki lattialistat pois, vaikka ne olivat ihan hyvässä kunnossa. Uudet maksoivat 80 €.

4) Emme tajunneet tilata sähkömiestä etukäteen. Nyt kaikki ovat lomalla tai myyvät eioota syyskuulle asti.

5) Emme tajunneet tilata laatoittajaakaan etukäteen. Onneksi keltaisilta sivuilta ensimmäinen arvottu ammattilainen lupasi tulla hoitamaan tämän kolmen neliön laatoitusurakan välityönään. Hän kävi tsekkaamassa työmaan tänään ja kiroili ääneen nähdessään valitsemamme laatat: niiden pilkkomiseen tarvitan timanttisaha. "Pahin mahdollinen laatta käsitellä", hän totesi, mutta lupasi silti tulla ensi tiistaina.

Tulkoon valkeus

Maalausurakka on nyt ohi ja keittiö hohtaa neitsellisen valkoisena. Päädyimme tylsästi maalarinvalkoiseen, koska se on neutraali väri (vrt. trendikäs turkoosi, joka voisi karkoittaa asunnosta kiinnostuneita) ja ostajalle hyvä pohja maalata haluamansa sävy. (Ihan yhteisymmärryksessä maalarinvalkoista ei valittu; kinasimme valkoisen eri sävyistä äänekkäästi vielä K-raudan myyjän edessä, mutta siitä ei nyt puhuta.)

Katon maalaaminen oli oma lukunsa: ruuvasimme maalaustelan kiinni keppijumppakeppiini, joka katkesi puolivälissä toista maalikerrosta. Katto maalattiin loppuun rappujakkaralta käsin, sitä ahkerasti siirrellen. Voimme virallisesti olla suosittelematta tätä tapaa.

Taidamme muuten tarvita uuden rappujakkaran.

Tasoitusta ja hiontaa

Vaikka kuvasta voisi muuta päätellä, seinän hiojalla oli yllään muutakin kuin lenkkarit.

Vielä viime viikolla olin autuaan tietämätön siitä, millaista kuumaisemaa keittiömme seinät olivat. Täyttöaineita kului tuubi jos toinenkin kun siloittelimme seinistä "elämisen jälkiä" (itselle muistiin: ei enää ikinä lapsille potkumopoa!). Pari keittiökaappia piti kammeta seinästä raa'alla voimalla ja siitä jäi hienovaraisia todisteita:

Useimpiin kohtiin riitti yksi annos silotetta. Isoimmat kolot vaativat 2-3 annosta karkeampaa tasoiteta kuivumisineen ja lopuksi ohuemman silotteen päälle. Tasoitetta kului kolme isoa tuubia, joten arvannette, että reikiä riitti.

Ikkunan pielessä oli pieniä elementtien liikuntasaumoja. Isännöitsijä kävi aiemmin katsomassa niitä ja totesi, ettei niille tarvitse tehdä mitään. Esteettisistä syistä läiskimme täytettä niihinkin.

Ikkunan alapuoli tasoitteen jälkeen, ennen maalausta.

Tasoittelun jälkeen hiottiin pitkään ja hartaasti. Saimme lainaan epäkeskohiomakoneen, joka säästi aika lailla aikaa ja voimia. Ihan joka paikkaan ei silläkään päässyt, joten kolmannen luokan puukäsityötunneilta tuttu hiekkapaperi esiin ja hommiin. Valehtelematta en ole käyttänyt sitä sen koommin enkä voi väittää, että minä ja hiomapaperi olisimme muodostaneen kovin syvällistä ihmissuhdetta nytkään. Kiitos ja näkemiin, toivottavasti emme tapaa enää ikinä.

Tässä vielä kuva parketittomista kohdista. Montakohan euroa sillä on oikeasti säästetty?

"Myin keittiöni Huuto.netissä kahdella eurolla"

Siinä lause jota en olisi uskonut sanovani. Päätimme kustannussyistä irrottaa itse vanhat kaapit - loistavaa aggressionpurkua, ajattelimme! - ja kun murehdin ääneen jätteenkäsittelykustannuksia, työkaveri kehotti myymään kaapit pilkkahinnalla netissä. "Kyllä sen joku hullu ostaa, vaikka mökkikeittiöksi", hän ehdotti.

Nauroimme ensin ajatukselle makeasti. Sitten tarkistimme, saisiko kaappeja edes irti ehjänä. Totesimme, että ehkä saisi, useimmat ainakin. Laitoin ilmoituksen Huuto.nettiin ja yritin olla kaunistelematta keittiön kuntoa. Totuudenmukaisesta kuvauksestani huolimatta ostaja löytyi tunnin sisällä. Odotin vuorokauden verran turhaan kilpahuutajia ja suljin sitten huutokaupan. Hinnaksi tuli 2 € ja uusi koti kaapeille löytyi Vammalasta. Vanhempi herrasmies ajoi yli 400 km matkan ja otti tyytyväisenä mukaansa kaikki kaapit. Ne päätyvät hänen mökilleen.

Koska kaapit piti purkaa seinältä alas ehjinä, ei saanut heiluttaa lekaa ja purkaa patoutumiaan. Laskin ruuvanneeni liki 300 ruuvia irti ovien saranoista. Yläkaappien irrottaminen kysyi käsivoimia ja oikeaa ajoitusta. Selvisimme ilman aineellisia vahinkoja ja mustelmiakin tuli vain muutama.

Ensin irrotettiin kaapeista ovet...

...sitten yläkaapit...


...ja lopuksi alakaapit. Vain kodinkoneet jäivät. Liesi on alle vuoden ikäinen ja tiskikonekin vasta pirtsakka kolmevuotias tuliterällä vesipumpulla. Jo vuosikymmenen nähnyt jääkaappipakastin pääsee eläkkeelle ja tilalle hankitaan uusi. Odottelemme toiveikkaina pakastussesongin alennuksia.

Kaappien irrotuksen jälkeen huomasimme, ettei kaappien alla ollutkaan parkettia! Uudet kaapit ovat onneksi tarpeeksi syviä, mutta kaappirivien päihin joutuu keksimään jonkinlaiset lisähyllyt peittämään pientä palaa paljasta betonilattiaa.

Mistä kaikki alkoi

Keittiö alkuperäisessä, retrossa asussaan.

Viiden kerrostalovuoden jälkeen seinät alkoivat kaatua päälle ja uhmaikäiset lapset tuntuivat kaipaavan yhteisen lastenhuoneen sijaan omia huoneita, jonka oven saisi pamauttaa kiinni ja heittäytyä lattialle karjumaan. Perheen isä haaveili ruohonleikkurista. Ja minä, äiti, aloin kaivata kuudennesta kerroksesta lähemmäs maanpintaa.

Laitoimme siis asunnon myyntiin. Päätimme myydä tämän ensin ja ostaa sitten vasta uuden. Onneksi näin, sillä neljän kuukauden aikana oli paljon katsojia mutta 0 tarjousta. Mitä ilmeisimmin syynä oli keittiö. Vuosi 81 oli varmasti hyvä vuosi monin tavoin, mutta sen ajan alkuperäiskeittiöt eivät ole asuntomarkkinoilla ns. "kuuminta hottia".

Muuten tämä on meistä oikein hyvä koti: 3h+k+s, lasitettu parveke, ruhtinaalliset 77 neliötä ja hyvä pohjaratkaisu. Lisäksi sijainti yhdessä Espoon kasvukeskuksissa hyvien kulkuyhteyksien ja palvelujen vieressä tuskin voisi olla parempi.

Asuntoa ei voi laillisin keinoin nuorentaa, mutta keittiön voi rempata. Alkuperäisidea oli laittaa keittiö mahdollisimman halvalla. Ikean keittiösuunnittelupisteessä mopo kuitenkin karkasi käsistä. Lopputulos - ainakin paperilla - miellyttää silmää ja on paljon toimivampi kuin entinen.

Ensin pitäisi kuitenkin koota uusi keittiö. Tällä hetkellä se on palasina noissa alakuvan pahvilaatikoissa.